Paperiliiton nettivieras, Juha Pikkarainen

Musta torstai, lokakuun 25.2007, jää varmasti Suomen metsäteollisuuden historiaan. Tuolloin StoraEnso ilmoitti suunnittelevansa sulkea Suomessa Kemijärven sellutehtaan, Summan paperitehtaan ja yhden paperikoneen Anjalankoskella. Kaikkiaan Suomessa jäisi vaille työtä yli 1000 paperityöläistä. Nämä yhtiön järjettömät suunnitelmat tulivat yllätyksenä kaikille. Me kemijärveläiset olemme valitettavasti joutuneet kokemaan reilun kymmenen vuoden aikana hyvin voimakkaan työpaikkojen vähenemisen ja samalla koko Itä-Lappia on kohdannut raju väestökato, yli 3000 ihmistä on muuttanut pois. Kovista kokemuksista oppineina emme enää vain masennu vaan hyvin äkkiä pystymme nousemaan vastarintaan.

Välittömästi yhtiön hullun ilmoituksen jälkeen alkoi puhelinralli ja päätettiin perustaa kaikkien ihmisten yhteinen kansanliike, joka myöhemmin sai nimen Massaliike. Varsinainen kansanliikkeen perustava kokous pidettiin yli 200 itälappilaisen ihmisen voimin Kemijärven valtuustosalissa 30.10.2007 eli saman päivän iltana, jolloin toimitusjohtaja Karvinen kävi sellutehtaalla. Jo ennen kansanliikkeen perustamiskokousta yhdessä näyttelijä Kari Väänäsen kanssa organisoimme siltamielenosoituksen. 500 vihaista kemijärveläistä otti toimitusjohtajan vastaan Kemijärven pitkällä sillalla. Varmasti Karvinen huomasi mielenosoituksen, vaikkei siihen mitenkään reagoinut.

Jo Kemijärven sellutehtaan lakkautussuunnitelman antamisesta asti on ollut selvää, miten kevein eväin StoraEnso asiassa on liikkeellä. Toimitusjohtaja Karvinen halusi erikseen perustella Kemijärven kaupunginedustajille lakkauttamissuunnitelmaa lounaalla tehtaan ruokalan kabinetissa. Osallistuin itse tuohon tilaisuuteen kunnallisena luottamusmiehenä. Yrittäessään perustella meille suunnitelmiaan, hätääntyi Karvinen silminnähden, koska meidän tietomme tehtaan asioista ja Lapin puuvaroista olivat perusteellisia ja kiistämättömiä. Poronkäristys jäi toimitusjohtajalta syömättä, kun käsi tärisi niin paljon, ettei asiallinen ruokailu onnistunut.

Muutamat toimittajat ovatkin arvelleet Karvisen toimineen niin, että hän on esittänyt esikunnalleen: ” Kemijärven sellutehdas suljetaan, keksikää syyt!”
Syiden keksiminen ei olekaan ihan yksinkertainen asia ja mielikuvitusta siinä ainakin joutuu käyttämään. Valitettavasti maan hallitus näyttää uskovan yhtiön keksimiä tai hihasta vetämiä syitä enemmän kuin meitä ja meidän asiantuntijoiden kanssa laatimia perusteluita. Ajan kanssa meidän perustelumme ja tarjoamamme uudet vaihtoehdot varmasti purevat. Se valitettavasti vie aikaa ja ihmisten usko horjuu.

Perustamisensa jälkeen Massaliike alkoi välittömästi suunnitella erilaisia vaikuttamismahdollisuuksia. Nettiadressi avattiin välittömästi. Nyt siinä on nimiä paperiversiot mukaan lukien yli 25000. 7. marraskuuta 2007 vierailimme pienellä lähetystöllä eduskunnassa sekä pääminiterin että puolustusministerin luona. Jätimme kaikille muistion, missä kerrottiin Metlan tutkimuksiin perustuen Lapin puun riittävän. Lisäksi kerroimme Kemijärven sellutehtaan hyvästä kunnosta ja kannattavuudesta sekä tehtaan lopettamisesta aiheutuvista valtavista aluetaloudellisista vaikutuksista. Yksinkertainen vaatimuksemme oli silloin ja on edelleen se, että StoraEnso peruu järjettömän tehtaan lopettamissuunnitelman tai suostuu myymään tehtaan halukkaille ostajille. Valitettavasti vierailumme jäi Jokelan traagisten tapahtumien ja Tehyn lakonuhkan varjoon.

Kemijärven sellutehtaan lakkauttamissuunnitelma aiheutti ministerirallin Itä-Lappiin. Ensimmäisenä kävi Mauri Pekkarinen, sitten Kimmo Tiilikainen ja viimeisimpänä Tarja Gronberg. Ministereille on annettu kosolti tietoa mutta todellista vaikutusta laajoilla pohjatiedoilla, mitä olemme jakaneet, ei ole ollut. On rehellisesti sanottava, että olen pettynyt ministerien tietämykseen ja asioihin perehtymiseen. Mieluummin uskotaan yhtiön kuin valtion omien virkamiesten antamaa tietoa. Mehän olemme käyttäneet tietolähteinä juuri valtion laitoksia: Metlaa, VATTia, TKKta ja Metsäkeskuksia.

Massaliikkeen toimintaan on oleellisesti kuulunut näkyvät joukkotempaukset, joilla on pyritty ja päästy julkisuuteen. Itsenäisyyspäivän aattona Kemijärven Taivaan tulien –aukiolle kokoontui toista tuhatta itälappilaista juhlimaan itsenäisyyttä ja kuulemaan puheita. Totta kai tarjolla oli myös glögiä ja paistettua makkaraa.

Tammikuun 3. päivänä saimme hyvin lyhyellä varoitusajalla 300 ihmistä vauvasta vaariin valtaamaan sellutehdasta rauhanomaisesti. Valtaus yllätti paikallisen johdon täydellisesti, kuten jokainen saattoi illan tv-uutisista havaita. Yhtiön esittämä tutkimuspyyntö poliisille on tietysti jälleen yksi lapsellisuuden osoitus ja osoitus myös siitä, miten hukassa yhtiön johto on. Väki käveli rauhallisesti autovaakan kautta tehtaan ruokalaan, joi kahvit ja kuunteli muutaman puheen. Kun työnantaja kehotti poliisin valvoessa väkeä poistumaan, poistuttiin paikalta rauhallisesti. Tehtaan toimintaa tai liikennettä tehtaalle tai sieltä pois ei häiritty mitenkään.

Vaikka pääministeri on kieltänyt yksittäisiä ministereitä kommentoimasta hallituksen puolesta Kemijärven sellutehtaan asioita ja totesi itse 10. tammikuuta, ettei maan hallitus tule puuttumaan StoraEnson operatiivisen johdon toimiin, me emme luovuta. On turha kuvitella, että menemällä pörssilakien taakse, asia unohtuu. Maan hallituksen välinpitämättömyys ja kompensaatioista puhuminen vain kiukuttaa ja nostattaa vastarintaa.

Sen voi sanoa, että tähänastinen taistelumme on saanut kosolti julkisuutta eli toimenpiteemme ja niistä tiedottaminen ovat onnistuneet loistavasti. Se ei tietenkään mitenkään lohduta, koska toivottuja tuloksia ei vielä ole saavutettu. Saatu julkisuus on aiheuttanut sen, ettei meidän Massaliikkeessä tarvitse joka kerta aloittaa keskustelua vaan asiat etenevät jo omalla painollaan. Tietysti me nakkelemme välillä hiipuvaan keskusteluun erilaisia syttöjä, joilla keskustelu taas hulmahtaa kuten nuotio, kun sinne nakkaa tervasta.

Toivottavasti aloittamamme keskustelu Kemijärven sellutehtaan kohtalosta etenee esittämiemme vaihtoehtojen suuntaan, koska ilman sitä on koko metsäteollisuutemme tulevaisuus uhattuna. Metsäyhtiöiden strategiat ja ajattelu siitä, että keskitytään muutamaan painopaperi- ja kartonkilaatuun ja karsitaan kaikki muu muka tarpeettomina rönsyinä pois, johtaa väistämättä kyllästyvillä markkinoilla vain tehtaiden sulkemisiin ja tuhansien ihmisten ahdinkoon. Samalla heitetään Kankkulan kaivoon ne sadat miljoonat eurot, joita Suomen valtio ja yksityiset metsänomistajat ovat satsanneet metsiemme hoitoon. Näin iso kansallinen asia ei voi, eikä saa olla vain muutaman ymmärtämättömän metsäyhtiön johtajan asia. Maan hallituksen on jo yhteisen edun nimissä puututtava asiaan. Sanotaan puuttumista sitten valtion omistajaohjaukseksi tai miksi tahansa.

Maailman pohjoisimman sellutehtaan lopettamissuunnitelma ja sen vastainen taistelu on nostanut esille monia sellaisia asioita, mitä StoraEnson johto hulluissa suunnitelmissaan ei varmasti ajatellut. Ainakin pieni ansio asiassa kuuluu varmasti niille innokkaille ja rohkeille ihmisille, jotka ovat seurauksia pelkäämättä tulleet mukaan massaliikkeen toimintaan ja heitä on satoja.

Juha Pikkarainen
 

© Kemijärven massaliike 2008. Viimeisin päivitys:
19.5.2008 19:20:01. Powered by CMSimple. Kirjaudu sisään